torstai 16. huhtikuuta 2015

Täydellisen epätäydellinen

Miksi maailmaan on luotu käsite täydellinen, jos sen saavuttaminen on mahdotonta? Miksi maailma on niin ulkonäkökeskeinen? Kaikilla meillä on erilainen käsitys täydellisyydestä ja harvoin sitä itse ajatellaan olevansa täydellisiä. Itsestään löytää niin helposti niitä virheitä, joita ei muissa edes näe. Virheitä etsiessä unohtaa keskittyä niihin hyviin asioihin itsessä. Kauniin hymyn sijaan keskittyy niihin höröttäviin korviin tai pitkien jalkojen sijaan pömpöttävään vatsaan. Mutta tiedättekö mitä, ketään muuta nämä asiat eivät häiritse, paitsi sinua itseäsi. Ja mitä väliä sillä on, jos jotain kiinnostaa ne sun hörökorvat tai vinot hampaat? Oon oppinut, että toisten mielipiteillä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kaikilla on omat mielipiteet ja se on ihan fine. Toinen saa pitää lihaksikkaasta kropasta ja toinen rauhassa ihannoida muodokkaampaa  olemusta. Olen vihdoin omaksunut sen, etten ajattele, että mitähän muut ajattelevat musta – mä en hyödy siitä mitenkään, ainoastaan rajoitan omaa elämääni. Mä olen joskus ollut tosi epävarma itsestäni, enkä ole esimerkiksi uskaltanut mennä kouluun ilman meikkiä tai vastata tunnilla kysymykseen josta en ollut aivan varma. Pelkäsin, että joku pitää mua rumana tai tyhmänä – ilman syytä. 




Kauneusihanteita on monenlaisia, mutta yleisimpiä nykymaailmassa taitavat olla Barbie -nukkemainen ilmestys sekä fitnessbuumin mukana tullut lihaksikas ja timmi vartalo. Kauneusihanteet itsessään luovat ulkonäköpaineita, mutta muun muassa sosiaalinen media lietsoo niitä entisestään – netti pursuaa blogeja, mainoksia ja uutisia, jotka pääasiassa pyörivät ulkonäön ja täydellisen olemuksen saavuttamisen ympärillä. Pitää omata kuvankauniit kasvot, isot tissit, kapea vyötärö, pitkät jalat ja näkyvät vatsalihakset. Jos ihanteitaan onnistuu savuttamaan, joutuu kuitenkin yleensä kierteeseen: aina löytyykin vielä jotain, missä voisi olla parempi. Tuskin kukaan koskaan tulee omissa silmissään saavuttamaan sitä täydellisyyttä. Onko se niin? Kannataako tuhlata elämänsä parasta aikaa murehtien sitä, mitä ei ole? Miksei voi rakastaa itseään sellaisena kuin on sen sijaan, että vihaisi itseään sen takia, mitä ei ole? 

 Ajat muuttuvat ja niin muuttuvat ihanteetkin. Ennen piti olla kurvikas, sitten laiha ja nyt lihaksikas. On loistavaa, että ihanteita on sentään olemassa enemmän kuin yksi, mutta mun mielestä ei silti saisi soimata toisia ihmisiä ulkonäöllisistä syistä. Jokainen saa näyttää juuri siltä, miltä haluaa. Kaikki olemme jo lähtökohtaisesti erilaisia, joten ei ole mahdollistakaan, että sulautuisimme samaan muottiin. 






Usein ajatellaan, että ylipainoisilla on 'enemmän' paineita ulkonäkönsä takia, minkä takia heihin ei saisi kiinnittää huomiota. Ja auta armias, jos menet ylipainoiselle kommentoimaan hänen ulkonäköään tai ruokailutotumuksiaan – silloin olet paha ihminen. Laihoja saa kumminkin kommentoida anorektikoiksi ja luukasoiksi, jos haluaa, sillä "oikeilla naisillahan on kurveja", eikös? Laihuus tai lihavuus eivät kumpikaan ole vältäämättä itse aiheutettuja, vaan voivat johtua hyvin monien asioiden summista. Ulkonäön kommentointi tälläisessä tilanteessa voi aiheuttaa syviäkin haavoja – vaikkapa antaa sysäyksen syömishäiriön alkamiseen. Kyllä laihoillakin ihmisillä on niitä ulkonäköpaineita ihan samalla tavalla kuin isompikokoisillakin, uskokaa pois. Eikä massan kerääminenkään mene aina niin yksi yhteen. Toisille se on oikeasti hankalaa. Kyllä muakin salille mentäessä on ahdistanut mun laihat kädet, joihin en saa kerättyä massaa millään. Voi olla, ettei kukaan mua edes katso pahalla. Olen vain epävarma itsestäni ja siitä, etten kelpaa jollekin. Onko sillä edes mitään väliä, jos mun kädet häiritsee jotain toista? Antaa häiritä hänen treeniään, mä keskityn omaan tekemiseen.   


Mun mielestä on jopa törkeää tehdä tälläisiä kuvia. Joo, onhan se jonkun mielipide, muttei kaikkien. Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus olla juuri sellaisia, kuin he ovat. Terve itsetunto ja minäkuva ovat asioita, joiden tulisi kuulua jokaiselle. Kiitos ulkonäkökeskeisen maailman, monet nuoret, upeat ihmiset ovat epävarmoja itsestään. Jokaisesta löytyy varmasti jotain hyvää – niin ulkoa kuin sisältäkin. Mun mielestä kaunein piirre ihmisessä onkin itsevarmuus. Kyllä se huomaa, jos joku on hyvällä itsetunnolla varustettu, eikä välitä muiden mielipiteistä vaan antaa sisäisen kauneutensa kumota näitä ulkopuolisia 'virheitä'. 

"What is in inside, matters"


Jonkun mielestäsi epätäydellisyytesi on täydellisyyttä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia rauhassa omalla, erityisellä tavallaan. Oma sekä toisten olemus tulisi voida hyväksyä juuri sellaisena kuin ne ovat – täydellisen epätäydellisenä. <3

"A flower doesn't think of competing with the flower next to it. It just blooms"

love, Maiju

6 kommenttia:

  1. Aivan mahtava postaus! Sun Maiju postaukset saa kyllä ajattelmaan. Kiitos siitä ja jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Musta on niin ihanaa, kun voin herättää muissa ajatuksia ja inspiraatiota x)

      Poista
  2. kirjoitat niin hyvin maiju! sun postaukset saa mut aina ajattelemaan, miettimän tätä elämää syvemmin. sen takia sun blogia suurimmalta osin luenkin. tiivistät asiat hyvin ja kompaktisti ja lisäät pari aiheeseen liittyvää kuvaa ja se on siinä. tämäkin pieni asia voi piristää jonkun päivää niin paljon. ja yksi niistä joistakin on minä.

    olisiko muuten mitenkään mahdollista, että tekisit jossain vaiheessa samantapaisen postauksen stressistä, tai että mitä se voi aiheuttaa, mistä se johtuu ja miten siitä voi päästä eroon?

    VastaaPoista
  3. Maiju nää sun postaukset on kaikki ihan täyttä asiaa ja osaat kirjoittaa ne tosi hyvin! Kirjotin tästä samaisesta asiasta tällä viikolla äikän kokeessa esseen, mutten kyllä saanut sitä näin hyvin muotoiltua kun sulla :D

    VastaaPoista