keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Sairastuvan kuulumiset

Aijai, on se oma kroppa vaan viisas.

Mä innostun tosi helposti uusista projekteista, oli kyse sitten kouluun liittyvistä töistä tai vapaa-ajan puuhasteluista. Mielelläni myös otan erilaisia projekteja hoitaakseni – välillä vähän liiaksikin asti. Tilanteen hurmiossa ei sitä vaan aina käsitä omia voimavaroja vaan menee juosten yli luottorajan. Jossain vaiheessa sitä huomaa olevasa toinen jalka ojassa kaikkien velvollisuuksiensa kanssa. Etenkin silloin, jos deadline on sua sinne ojaan repimässä. 

Koeviikko, treenit, blogijutut ja kolmen päivän työputki sattuivat kaikki osumaan samalle viikolle, jota edelsi jo monta raskasta viikkoa. Näiden lisäksi oli lukematon määrä juoksevia pikkuasioita hoidettavana, jotka olisi kaikki täytynyt suorittaa kiitettävästi. Ainoa suurempi asia, josta pystyin tuolloin nipistämään, oli blogi. Kaikki muut tehtävät vaikuttivat rajusti muidenkin aikatauluihin, eivätkä pelkästään omiini. Kokeen alkamisaika on määrätty, treeniajat on ennalta sovittu ja jos työvuoron ottaa vastaan, on siellä oltava se aika, kun käsketään. Blogia kirjoitan silloin kun tältä muulta häsläämiseltä jää aikaa. Kyllähän mulla kävi mielessä tuolla viikolla, että aika paljon on taas kuluttavaa hommaa, mutta koska kropassa ei alkuviikosta pahalta tuntunut, niin päätin vaan lisätä pökköää pesään.

Täytyy myöntää, että lauantai-iltana saapuessani kotiin oli olo järkyttävä. Eikä suotta – seuraavan päivän lääkärikäynniltä jäi käteen tulehtuneet poskiontelot, resepti antibiottikuuria varten sekä lupa levähtää. Liika stressi, suorittaminen ja jo ennaltaan heikko vastustuskyky laukaisivat sitten päälle sellaisen taudin.  Mietimpä vaan, että miten olen taas tässä pisteessä, vaikka olen viime vuoden "drop outin" jälkeen kiinnittänyt extrapaljon huomiota omaan hyvinvointiini?



Koska sen ei:n sanominen ja ihan vaan olematta tekemättä mitään (chillailu?) on vaan niin hemmetin vaikeaa mulle. Näiden takia erinäisiä asiota, joihin oon lupautunut alkaa vaan yhtäkkiä kasaantua hirveäksi vuoreksi mun päälle. Loppujen lopulta litstyn kaikkien näiden asioiden alle ja tarvitsen breikkiä. En halua, että joku muu joutuu ahdinkoon mun kieltäytymisen takia. Haluan miellyttää ja olla avuksi. Olen se kiltti tyttö, joka ei osaa sanoa ei. Tän asian myöntäminen ja ymmärtäminen on mahtavaa, sillä heikkouksiaan ei voi kehittää tai kärjistyneitä tilanteita välttää, ellei heikkouksiaan tiedosta. 





Sairastaminen ei ole koskaan kiva juttu – sattuu, väsyttää, ruokahalu menee ja heikottaa. Toisesta näkökulmasta asioilla on kuitenkin valoisat puolensa.  Poskiontelontulehdus sai mut miettimään vakavammin niitä omia voimavaroja ja asioiden priorisointia. Voimavaroilla en puhu nyt vain fyysistä vaan myös henkisistä voimavaroista, sillä stressi syö myös tuolta pään sisältä – niinhän se burn out syntyy. Mutta onneksi mun kroppa tajusi tilanteen ja pisti päälle taudin. 

 Viikko vierähti sohvan pohjalla Netflix:n kanssa ihan vaan ollessa. Annoin luvan itselleni vaan olla ja makoilla, enkä hötkyillyt turhia. Siksi blogissakin oli koko viikon hiljaista. Nyt mulla on onneksi syysloma ja rentoilu jatkuu. 

Opittu on taas ja ihan kantapään kautta, kyllä elämä on paras koulu.

Tälläisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt yritän taas päästä bloggaamiseenkin kunnolla kiinni, sillä ideoita ja huikeita juttuja mulla löytyy pilvin pimein ;). Aurinkoista syyslomaa!

love, Maiju

P.S Loppuviikosta onkin sitten yksi vuoden kohokohdista, I love me – messut Messukeskuksessa, jonne olen alustavan suunnitelman mukaan menossa joka päivä! Millaisia suunnitelmia teillä on näin syyslomalle?

2 kommenttia:

  1. Oon kyllä tunnistanut itsessänikin samanlaisia ominaisuuksia/oireita. Onneksi säkin jouduit nyt vähän pakostikkin pysähtymään, burn out on vähän hunompi juttu.. Tosi kaunis olet ja sulla on kivoja tekstejä, kiitos! Jää kyllä kirjanmerkkeihin tää blogi:)

    VastaaPoista
  2. Satuin löytämään tän kyllä nyt juuri sopivaan saumaan! Kuin omia ajatuksiani olisin lukenut... Rankka syksy takana (ja edelleen jatkuu), pakko laittaa rajojakin, meinaa kroppa irtisanoutua :/

    Tsemppiä sulle, toivottavasti olisi jo mennyt parempaan päin! :)

    ~Sofie
    http://sofiesfood.blogspot.fi

    VastaaPoista