keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

UNELMISTA JA TAVOITTEISTA


Keväistä keskiviikkoa tyypit! Multa poistettiin eilen viisaudenhammas (äidin sanoin näytän samalta, kuin siskoni hamsteri.. Erittäin söpöltä siis turvotuksesta pulleina pönöttävien poskineni kanssa?), joten tämä päivä meneekin sairasloman merkeissä – tälle päivälle on siis luvassa yhden jos toisenkin projektin suunnittelua, to-do-listojen raapustelua ja postauksien sunnittelua ja kirjoittamista. Tämä postaus on oikeastaan lojunut keskeneräisenä luonnoksissa jo tovin odotellen oikeaa hetkeä (eli päivää, kun mulla on  tarpeeksi inspiroitunut päivä kirjottamaan se loppuun) – tähän päivään se sopii muikean mainiosti, joten luvassa siis höpöttelyä unelmista ja tavoitteista elämässä!


Mä rakastan haaveilua ja asioiden suunnittelemista etukäteen. Unelmoiminen omissa maailmoissa onkin mulle ihan jokapäiväinen tuttu. Vauhti vaan tuppaa välillä kiihtymään kotvasen liian kovaksi ja tiukoissa kurveissa meinaa ajatukset karata sivuraiteistakin ohi – joskus tuntuukin, että tarvitsisin mun mielikuvitukselle jarrumiehen hidastamaan vauhtia. Kaikki mun unelmat ja suunnitelmat eivät tietenkään toteudu, mikä toisaalta kaikessa kurjuudessaan on helpottavaa ja tarpeellista (lue: meillä olisi kotona muuten löytöeläinten sijoituskoti, takapihalla miniponi ja kellarista löytyisi tanssistudio.. Mä olin suunnitelut näiden kaikkien asioiden toteutuksen alusta loppuun asti valmiiksi – aivan aukottomia suunnitelmia kaikki!), sillä myös pettymyksiä tulee oppia käsittelemään. Mä olen pienestä pitäen ollut  toimintamalliltani hyvin suunnitelmallinen: mulla yleensä on asioista jonkinasteinen toteuttamisvisio ennen itse toimeen ryhtymistä. Suunnitelmallisuuskin on tiettyyn pisteeseen asti hyvä asia, mutta mulle henkilökohtaisesti oli ja on kyllä välillä edelleenkin tosi vaikea sulattaa asiat, jotka eivät mene niin kuin olen suunnitellut – ja jos odotukset ovat olleet korkealla ja visio selkeä, niin myös pettymykset tuntuvat kahta karvaammilta. 

On luonnollista, että omat tavoitteet ja unelmat muuttuvat ja varttuvat ihmisen mukana, sillä ne ovat osaltaan elämäntilanteeseen ja ympäristöön sitoutuneita: varmasti jokainen huomaa, että kelatessa elämää taakse päin muutamalla (tai aika monella) vuodella, saattaa silloisen prioriteetilistan kärjessä keinua hyvinkin erilaiset asiat kuin nykyään. Koen, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä kestävämmiksi, tavoitteellisemmiksi ja pitkäjänteistä työtä vaativimmiksi omat unelmani ja tavoitteeni muuttuvat. Mielestäni unelmat ja tavoitteet ovat juurikin niitä asioita, jotka ajavat meitä eteenpäin elämässä – mä haluan ajatella, että kaikella elämässä on jokin tarkoitus ja kaikki elämässä tapahtuva, niin omasta kuin maailmankaikkeuden toimesta, kasvattaa, valmistaa ja kuljettaa mua kohti niitä päämääriä, jotka haluan saavuttaa ja saavutan. Tietysti näin suorittajapersoonana mulle on erittäin tavanomaista, että haluan saavuttaa ja toteuttaa asioita. Listasin ylös (keskellä yötä, voiko joku kertoa mulle, että miksi parhaat ideat ja inspiraation potkut saa silloin kun pitäisi purjehtia kaukana untenmailla? :D) tapoja ja oivalluksia, jotka ovat auttaneet mua mun omien päämäärien saavuttamisessa. 





1. Erittäin kliseistä, tiedän, mutta usko unelmiisi. Jos unelmille ja tavoitteille ei anna edes ajatuksen tasolla mahdollisuutta, niin miten ne voisivat toteutua sen enemmän tai vähemmän hullun mielikuvituksen ulkopuolella? Unelmien olemassaoloa ei kannata kieltää. 

2. Älä ruoki pelkoa – mikä unelmasi saavuttamisen matkalla (damn you ennakoiva tekstinsyöttö, kirjoitin tämän kolme kertaa uudestaa, koska joka ikinen kerta tuo paha pirulainen korjasi matkalla-sanan Nähdään pian! fraasilla..) voi olla niin pelottavaa, että se estää määränpäähän pääsemisen? Reittejä on monia, mutta joskus pelon kohtaaminen on hyvästä: älä pelkää epäonnistumista. Epäonnistumisia ja töyssyjä matkalle mahtuu enemmän kuin sormilla pystyy laskemaan, mutta lohduttavaa on, että niitä sattuu meille kaikille. Virheistään oppii ja niiden kautta saatua viisautta voi hyödyntää tulevaisuuden haasteisiin. Jos ei ikinä epäonnistu, niin onnistumista alkaa pitämään itsestäänselvyytenä – eikä asioita, jotka vain tielle tulla tupsahtavat, osaa arvostaa samalla tavalla kuin niitä juttuja, joiden eteen on joutunut näkemään vaivaa.






3. Haaveiden tasolta konkretiaksi: mitä sinun tulisi tehdä, jotta saavutat päämääräsi? Oli tavoitteenasi sitten opiskelupaikan saaminen, terveellisten elämäntapojen saaminen osaksi arkea tai oppia käsilläkävelyn kuviot, eivät ne pelkän ajatuksen voimalla toteudu, vaan niiden eteen on tehtävä myös konkreettisia tekoja ja uhrauksia. Rakenna visioiden kautta suunnitelma matkallesi. Mulle tähän asioiden konkretiointiin on auttanut aarrekarttojen askartelu – voit joko tehdä aarrekartan, joka tarkasti kuvaa sitä yhtä päämäärää, jonka haluat saavuttaa tai kartan, johon olet kerännyt inspiroivia asioita, jotka johdattavat kohti unelmiasi. Mä olen jo viimeisen kolmen vuoden ajan askarrellut  tammikuussa tulevalle vuodelle aarrekartan, johon olen kerännyt asioita, joihin sinä vuonna haluan keskittyä elämässä – juttuja, jotka koen saavuttamisen ja kokemisen arvoiseksi. Esimerkiksi hyvinvointiin liittyviä aiheita tälle vuodelle ovat olleet viime syksyn univaikeuksista ja -halvauksista eroon pääseminen stressinhallinnan keinoin. En tiedä mikä siinä on, mutta kun mulla on nämä asiat kuvina tuossa paperilla, niin tietoisesti – ja myös alitajuisesti – teen valintoja, jotka ohjaavat mua oikeaan suuntaan. Paperilla oleva tavoite saattaa myös toimia motivaattorina tavoitteiden täyttämiseen: kun tavoitteensa on kirjoittamalla, piirtämällä tai liimaamalla siihen paperille iskenyt ja näin tuonut asian konkreettisesti oman pääkopan ulkopuolelle – ehkäpä jopa muiden nähtäväksi – on sen toteuttamiseen jo jollain asteella sitoutunut. Ainakin mulle nuo aarrekartat tuovat lisämotivaatiota ja inspiraatiota – ja onhan niitä nyt ihan hitokseen kivaa askarrella. Ja on ne kauniita seinälläkin.  




4. Älä ahnehdi – kuten mummini tapaa sanoa, ahneella on paskainen loppu. Jos unelmasi tuntuu kaukaisuudessa siintävältä pisteeltä, jota yrität epätoivoisesti saavuttaa, aseta matkalle välitavoitteita – harva jaksaa autollakaan ajaa yhtä soittoa Helsingistä Kittilään, vaan matka taittuu leppoisammin yhden tai useamman pysähdyksen taktiikalla. Monesti tavoitteen saavuttaminen saattaakin tyssätä siihen, että prosessi tuntuu tuskaisen pitkältä – eikä tämän päivän kaikki-mulle-heti-nyt –asenne  ainakaan helpota tilannetta. Välitavoitteiden myötä unelman saavuttaminen ei tunnu niin isolta möhkäleeltä, jonka sisukseen käsiksi pääsemiseen kuluu vähintäänkin ikuisuus. Epäonnistumisen pelko ja kynnys ryhtyä toimintaan mitä luultavammin madaltuvat samalla, kun ei olla heti tavoittelemassa kuun lisäksi myös Marsia ja Jupiteria taivaalta.


Tällaista tähän päivään, uskaltakaa unelmoida ja pyrkiä kohti tavoitteitanne! 

love, Maiju 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti